Mihin tää aika katos...?

Maybe it is, maybe it is time for me to write again,

En tiedä mihin tää kaikki aika katos. Musta tuntuu, et se oli eilen ku sanoin heipat Suomelle ja astuin koneeseen, matkalle kohti suurta ja tuntematonta mistä en tiennyt yhtään mitään.

Ehkä tää aika minä en oo kirjoittanut kertoo siitä, miten paljon pelkään kirjoittaa, sillä tunteet samaan aikaan ovat vaan niin ristiriitaisia. Tällä hetkellä mulla on aikaa jäljellä kolme viikkoa, jonka jälkeen pitäisi tapahtua paluu arkeen, suomi elämään, suomalaisten kanssa.

Tuntuu että aina kun olen alkanut kirjoittamaan uutta tekstiä, tai edes miettinyt asiaa, olen ajatellut miten kauan edellisestä kerrasta on, ja kuinka nopeasti aika kuluu, joka saa minut tajuamaan sen miten nopeast vaihtovuoteni on "tapahtunut." Tapahtumisella tarkoitan vain tätä koko aikaa, kaikkea uutta koettua, muistoja ja ihan vain elämää.

Matkan varrella koettua:

Ennen Hawaiin matkaa onnistuin laittaan mun jalan pakettiin, eli kävelin jalka kipsissä kuukauden verran, jonka jälkeen kaks viikkoa nilkkatuen kanssa, plus vielä muutaman viikon liikuntakielto. Ei mulle sovi elämä ilman liikuntaa, varsinkin kun olen tottunut liikkumaan niin paljon.

Hawaii expedition maaliskuussa,

Ihana reissu, liikaa ihania vaihtareita(vaan 99 kappaletta), lämpöä, aurinkoa, muistoja, shoppailua! selvisin hyvin, vaikka jalka olikin paketissa, mutta ihanat ihmiset teki reissusta unohtumattoman!

Hawaii oli paikka josta tykkäsin tosi paljon. Ainoa asia mikä harmittaa itseäni on se, että tän jalan takia en päässyt surffilautaa kokeilemaan, mikä tarkoittaa taas sitä että there's going to be a day kun meen takaisin ja pääsen surffaamaan niillä huikeilla Hawaii'n aalloilla! Hawaii anto mulle ihania uusia ihmisiä mun elämään, ja pääsin puhumaan kaikkia viittä kieltä mitä oon ikinä opetellu! Ainakin nyt on yks must visit-place tsekattu, ja jos vaan on mahdollisuus ni meen takasin. Ainoa asia Hawaiista on se että en itse lähtis sinne siinä mielessä että haluaisin vaan bilettää ja juhlia, sillä musta se on enemmänki sellainen rauhallinen paikka. 

Hawaiin jälkeen pari viikkoa kului aika low key meiningeissä ihan kotosalla, koulussa käyden ja vähän kavereiden synttäreitä juhlistaessa. 

Seuraava isompi juttu oli sitten meno San Antonioon vaihtareitten kanssa viettään Fiestaa!

Eli juuri enne omia synttäreitä pääsin San Antonioon pitkäksi viikonlopuksi, ja asuin mun saksalaisen kaverin Birten, ja italialaisen kaverin Francescan kanssa samassa perheessä muutaman päivän ajan. San Antoniossa päästin kokeileen Six Flags, eli iso huvipuisto, sit me pidettiin juhlat mikä meinas hyvin syöntiä ja paljon tanssimista! 

Seuraavana päivänä me mentiin River Walkille ja katottiin millasta San Antoniossa on ennen ollut, kuultiin Alamosta ja käytiin Alamon rakennuksessa. Kaiken sen kulturoinnin jälkeen mentiin kattoon Fiestan juhlakulkuetta ja nähtiin kaiken näkösiä rakennelmia ja esityksiä illan aikana. Ilta kului ja venyi myöhään yöhön jonka jälkeen mentiin takaisin kotia nukkumaan, aamulla pakattiin tavarat ja suunnattiin bussille jotta päästiin takaisin Houstoniin.

mun ilme on tosi hyvä siinä vaiheessa ku toi laite päästää epämääräisiä ääniä...

vähän Hawaiin aloha perhettäkin tuli nähtyä!

Niin ja tosiaan samalla kun mä olin San Antoniossa, Oulussa porukka jännitti kärppien seitsemännessä finaali pelissä, ja mä pysyin menossa mukana sillä ruutu.fi pysyi auki ja talosta ei poistuttu ennenkä peli oli saatu päätökseen ja poika pohjoiseen! :)

TÄYSI-IKÄISYYS!!!

Seuraavaksi juhlittiinkin sitten mun 18-vuotis synttäreitä, oon vihdoin ja viimein aikuinen, ainakin iän perusteella, kaiken näitten vuosien jälkeen! Mun perhe yllätti mut viemällä mut ulos CheeseCake Factory:n syömään. En siis ikinä aiemmin siellä ollut käynyt mutta pakko sanoa että tykkäsin kovasti! 

Kahdeksantoista vuotiaaksi tuleminen Jenkeissä ei ole mikään erikoinen tilanne. Ainut etu mitä saisin tehdä on se että saan ostaa tupakkia, ja oon virallisesti aikuinen. Mutta ainakin saan ajokortin hankkia kun pääsen takaisin kotia! :)

Sit taas mun synttäreitten jälkeen vieteltiin vauvakutsuja koulussa sillä mun historian ope sai vauvan, pidettiin myös Fine Arts Banquet, missä siis teatterissa, ja tai kuorossa hyvin menestyneitä muistettiin. Oli ihanaa nähdä miten ne jotka työskenteli reippaasti ja sai paljon aikaan huomioitiin pienillä muistamisilla.

Fine Arts Banquetin jälkeen mun ilta jatkui sillä että menin Birten luokse yötä.

Seuraavana päivänä olikin sitte mun synttäreitten juhlintaa pienellä vaihtarikaveri porukalla. Käytiin ostaan kaupasta kakku, laittauduttiin näteiksi, syötiin ihana dinneri, ja lopulta päädyttiin Houstonin keskustan liepeille puistoon chillailemaan ja ottelemaan kuvia. Huomattiin myös että siellä ulkoteatterissa oli jonkinlainen esitys, ja päädyttiin katsomaan sitä loppuillan ajaksi. Nuoret ihmiset tanssivat ja näyttelivät kaikenlaista, ihana ainutlaatuinen elämys.

 Puistossa kävellessä meitä vastaan tuli tämmönen sulonen pieni koiranpentu ja pakkohan meidän oli pysähtyä silittelemään sitä hetkeksi!! Täällä on ihana kun ihmiset on niin kilttejä ja ystävällisiä.

Tyttöjen Prom

Viikon päästä mun synttäreitten juhlinnasta Birte meni Promeihin Elsan kanssa, ja mä ja Francesca autettiin niitä laittautumaan, mikä siis sisälsi ihanat kynnet, meikin, ja hiukset! Skippasin siis omat promini kun menin viettämään Fiesta viikonloppua San Antonioon.

Toukokuun aikana ehdittiin juhlia host iskän synttäreitä, ja käydä sen kunniaksi meksikolaisessa ravintolassa, ja pakko myöntää ettei se ollut mun mikään favorite paikka niistä missä oon käyny, mutta kumminkin jonkinlaista! Syötiin seuraavana päivänä sitten lounaaksi leftoverit.

Pikavisiitillä Dallasissa.

Musta on ollut aivan ihana tietää, että muutaman tunnin ajomatkan päässä on ollut suomalaisia ihmisiä lähellä, ja varmasti auttamassa mikäli oisin tiukkaan paikkaan joutunut. Otin ja lähdin käymään viimeistä kertaa täällä ollessani heidän luona kylässä, ja kyllä se paikka vaan on ihana. Ei voi muuta sanoa. Siellä on aina niin kotoisa olo! 

Katriinan kanssa meidän piti käydä ehostamassa tätä suomalaisuutta ja käydä syömässä Ikeassa lihapullat, niinkuin joskus aina Haaparannassa pyörähtäessä on käynyt. Pakko myöntää että ostettiin myös vähän ruotsalaisia karkkeja(sillä ne on vaa parempia kuin mitä jenkkiläiset) ja mun karkit edelleen odottaa syöjäänsä pöytälaatikossa...

Dallasissa ollessani halusin tietenkin tehdä jotakin tälle ihanalle perheelle koska ne ottivat minut sinne toistamiseen kyläilemään. ja leipasin sitten ihan perinteisen juustokakun, makuna mansikka-valkosuklaa. Kakku kävi kyllä hyvin kaupaksi, ja mun omasta mielestä parasta siinä oli nuo valkosuklaaseen dipatut mansikat! Taisi olla mun ensimmäinen kerta kun teen valkosuklaaseen dipattuja mansikoita, ja annoin sitten suklaan kovettua siihen pinnalle, nam. Ne kyllä oli hyviä!!

Dallasin reissun jälkeen tulin takaisin kotia, ja Houstoni saikin sitten kunnon vesisateet ja ukkosmyrskyt, mikä johti sitten siihen, että koko kaupunki tulvi. En oo ikinä nähny mitään sellasta, ja en varmaan tuukkaan. Oli hassua nähdä kuvia siitä miten ne tiet joilla mekin ollaan ajeltu oli kuin jokia, autot liikku veden virtauksen myötä, ja moni ihminen menetti kotinsa, ja henkensä. Mutta onneksi meille ei käynyt mitään, eikä meidän naapurustossa tulivinut niin paljoa että talot ois vaurioitunu. Muistan vain etten sinä yönä paljoa nukkunut, sillä se ukkonen oli niin äänekästä ja kuulosti siltä kuin talon viereen ois pudoteltu pommeja aina salaman lyödessä. Taivas välkkyi valkoisena ja kaikki tuntui olevan sekasin, mutta onneksi nyt tilanne on toinen, ja elämä on jatkunut normaaliin tapaan. Ainut "kiva" asia oli se, että saatiin ylimääräinen vapaapäivä koulusta.

Sillä myrkyisellä viikolla päädyin myös viettämään iltaa Liasonini ja vaihtarikaverini kanssa. Ilta oli erilainen, mutta mieleenpainuva, varmaan viimeinen kerta kun sain viettää aikaa kahden hänen kanssaan, sillä kohta hän lähtee jo kotia. Mä en vaan halua uskoa mun kavereiden lähtemistä muualle ennenkä se oikeasti tapahtuu, ja on pakko sanoa hei hei.

 Toukokuun 29 päivä on nuorimman siskoni syntymäpäivä. Hänen 13 vuotis synttäreitten johdoksi käytiin hänen toiveesta syömässä Kolumbialaisessa ravintolassa. Kolumbialainen ruoka on musta hyvää, erilaista kuin mitä jenkkiläinen tai suomalainen, mutta ei se mitään pahaa ole. Täytyy tulevaisuudessa matkata vierailulle neitin luokse Kolumbian suunnalle. :)

KESÄLOMA

3.6.2015, minä olin valmis High Schoolin kanssa. Kävelin ovista ulos, ja enää en sinne muuten mene kun vain papereiden hakemisen takia. On todella outoa kuvitella että kaikki ne ihmiset keiden kanssa totuin hengaileen eivät tule olemaan enää ensi vuonna mun ympärillä mun yrittäessä selviytyä lukiolaisen arjesta kotona. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se kait menee. 

Aurinkoa Houstonissa on riittänyt, ja myös Mississipissä.

Palasimme viime yönä muutaman päivän Roadtripiltä Louisianan läpi Mississippin. Mia näki ensimmäistä kertaa valkoista hiekkaa ja oikean rannan, ilma oli aivan uskomattoman ihana, aurinkoa otettiin ihan urakalla, ja pieniä palamisen näkymisiä on havaittavissa, ei niinkään minussa muuten kuin rusketuksena, mutta pikku Mia on vähän pinkkinä... :D 

Mia tosiaan saapui tänne mun luokse viime viikolla. Voin sanoa että on erittäin outoa puhua suomea täällä. Jotenkin tämä paikka, ympäristö ja ihmiset vaan ei ole tehty suomen kieleä varten. Ehkä tää on ihan hyväksi mulle ennenkä pääsen takaisin kotia Suomeen ja en pysty puhumaankaan muuta kuin suomea. 

Kesäloman kunniaksi jouduin myös juhliin muutamat graduation partyt ja päästään highschooli kaverit jatkamaan matkojansa kohti collegejä ja aikuisuutta. Mä tiiän et kaikki ne tulee tekeen niin hyvin nitten elämissä!! :)

Niin ja pari kuvaa myös vikalta koulupäivältä tyttöjen kanssa! Pitäkää koulupystyssä seniorit!! 

Mrs. Amanda, thank you for all you've done for me.

Best Math teacher!! <3

MISSISSIPPI

Ihana rentouttava startti tälle kesälle. Päästiin Meksikonlahteen uimaan, ottaan rannalle aurinkoa, altaille ruskettumaan, syömään Hard Rock Cafen, ja pitämään hauskaa näin tyttöjen kesken. Paitsi Mian mielestä, sillä se oli enemmänkin kidutusta olla helteessä(+37 C) kuumeessa ja kipeänä, ja vielä  siihen päälle polttaa ittensä auringossa. Kokemattomat suomalaiset...

Paluu matkalla me pysähdyttiin New Orleansissa. Käytiin ostamassa paikalliset Kahvit ja Beignetit automatkaa varten. Ihanan näköinen kaupunki, ja tosi sellaista lähiö-omaista elämää. Vanhat talot katujen varsilla luovat ihanan tunnelman ja ulkonäön tuolle kaupungille.

<3 Pia 

Ainiin ja tämä postaus on omistettu Shagulille(Derinille), sillä se muistutti mua miten kaikki kaipaa mun päivityksiä siellä kaukana... <3 See you soon hon!