Countdown

 Hyvää perjantaita!

Tänään on hyvä päivä. Tänään on perjantai. Tasan kymmenen päivää siihen, että mun kone lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä ja suuntaa Lontooseen. Mä en voi käsittää mihin tää aika vaan katoaa! Ihan vasta mä jäin neljän viikon lomalle ja nyt siitä on enää viikko jäljellä. Ja jos mä aattelen mitä oon tän loman aikana tehny niin en juuri mitään järkevää! Oon alkanu kavereita, nähny tuttuja, juossu paikasta toiseen, pakannu ja purkanu pakkauksia (ja pakannu uuestaan), ostanu tuliaisia ja mikä jännittävintä oon oottanu niitä perhetietoja.

Viimein eilen, sain puhelun jossa mulle kerrottiin, että mulle on löytynyt perhe. Perheen sen tarkempaa sijaintia en vielä tiedä, mutta toivottavasti kuulen heistä pian lisää! Ainut tieto mikä on varmaa on se, että perhe asuu Teksasissa, tuun luultavasti kuulumaan Westside area teamiin, mikä meinais sitä että se perhe asuu Houstonin länsipuolella. Se jää nähtäväksi sitten.
Mulla oli eilen semmonen tosi helpottunu olo. Vihdoin ja viimein kaikkien mutkien ja ongelmien jälkeen mun matka sai varmistuksen ja tuntu siltä että iso taakka putos harteilta. Kaikki vapaaehtoiset keille oon puhunu viime aikoina on ollu niin onnellisia ja ilosia että mä sain perheen. Jotenki on tuntunu nii huipulta se, että miten ne siellä USA:ssa elää tässä tilanteessa niin mukana! Hellyyttävää kun ihmiset laittaa viestiä ja kertovat että lukivat mun ilmotusta kyyneleet silmissä.. How amazing..! :)

Sain tänään postia järjestöltä. Kirjeessä oli mun lentotiedot ja tapaamisaika ja paikka. Kaikki tuntuu niin todelliselta, pikku paniikki iskee ja päivät vähenee. Kirjeessä oli myös matkalaukkuihin kiinnitettävät nimilaput tai semmoset mihin kirjotan mun nimen ja Hostien osotteen. Mä oon todellakin lähössä sinne...

           

Tommoselta se sitten näytti. Tuli niin ihana fiilis kun avasin sen kirjeen. Nyt on todellakin semmoinen olo että matka vois jo alkaa! :)

Vaihtu jo yksnumeroiseksi!!! 

Okei nyt tää päivä vaihtu jo lauantain puolelle, muttei anneta sen häiritä!
Perjantaina kävin siis kääntymäs koululla. Oli niin outoa olla yhdellä fysiikan tunnilla. Ei siinä kyllä mä jotain tajusin asiasta, mutta tajusin myös sen että en tuu kaipaan nuita lukion syventäviä vuoteen!! IHANA FIILIS<3 niille riittää sitte vuoden päästä aikaa.

  

Kävin myös Eeviksen kanssa Coffee Housessa.
Oli kiva nähä sitä viimestä kertaa Oulun keskustassa. Saada vähän jakaa tunteita ja tunnelmia tulevaan vaihtoon liittyen.
Eevis on siis yksi Madislainen ja hän on lähdössä vaihtoon Saksaan.
Mulla ja Eeviksellä on tarkoitus järjestää semmoset yhteiset läksiäiset ens viikolla. Ihan kiva kun ei tarvi tehä kaikkea yksin ja saanpahan viettää Eeviksenkin kanssa aikaa :)
Toivottavasti se vielä muistaa mut vuoden jälkeen! :D
Ja juu niistä tulevista Farewell partyista aijon muistaa ottaa kuvia ja postailla tänne!
Se tulee luultavasti olemaan viimeinen päivä kun nään mun kavereita ennen lähtöä. Tuntuu hassulta, että silloin on mun vuoro sanoa heipat kaikille oululaisille ihanuuksille, mutta ensi vuonna uusin mielin takaisin!



Tajusin myös viisaana tyttönä käydä vaihtamassa vähän euroja dollareiksi. On nuo dollarit vaan niin erinäköisiä rahoja :D Kaikki alkaa mun osalta olla valmista. Enää pitää ostaa karkkeja, suklaata, tietysti Jenkkiä ja ehkä ruisleipää. Mutta ton kaiken ehtii vielä tehdä, myöhemmin.

Mulla on muuten maailman ihanimmat ystävät <3 tai se kaikista läheisin porukka, HUIPPUJA <3
Joku keksi viisaana, että meidän täytyy pistää semmonen vihko kiertoon. Eli vihkoon me kirjotellaan kaikkea mitä meille tapahtuu tässä arjen aikana ja sitä kierrätetään tytöltä toiselle. Hassuinta on se, että se vihko kiertää Oulussa, Kempeleessä, Espoossa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Ainakaan sillä ei oo tylsää!
Sain siis semmoisen suloisen muumivihkon ja olin niin reipas että kirjotin siihen heti! Mun pitäs saada vietyä se Vilmalle ja sitte voisin samalla kun meen Helsinkiin niin viedä sen mukanani Espooseen Shagulille. Saa nyt nähdä!

kuinka söpö se on <3

Tuon vihkon avulla me saadaan ajatukset jaettua ja pidettyä toiset lähellä, vaikka väleillemme kilometrejä kuinka kertyisikin. I love you my babes <3

Tunnelma ja mieliala hyppii laidasta laitaan. Tiiän että täällä on ihmisiä jotka tulee kaipaan mua ja mä niitä. Silti mä vaan haluaisin olla jo matkalla. Jotenkin vaan kokea sen kaiken. Tiiän etten tuu unohtaan mitään, mutta mä tykkään nähdä ja kokea. En voi uskoa, että siitä on jo varmaan yli puolitoista vuotta, kun täytin vaihto-oppilas hakupaperit netissä, kävin haastattelussa ja mut hyväksyttiin. Aika kuluu niin nopeesti. Pian mäkin huomaan, että mitä mun vaihtovuosi saa aikaan. Toivottavasti musta ei tuu ainakaan hölmömpää.
Ja toivon että mun kummityttö ei itke ja pelkää mua kunhan mä tuun takaisin kotiin. Ei kummitädin suloisuus voi sillä lailla tehdä. Varmaan se jo juoksee ja puhuu, mutta kyllä se mut saa tuntea!!
Sori muuten kun en oo ottanu kovin viime aikoina kuvia! Lupaan parantaa tapani ja nää Iphone kuvat ei valtaa tätä blogia ;) ..mutta siihen vaaditaan se, että saisin ostettua uuden kameran... :D

Tässä vielä selfie tältä viikolta. Pitää olla vähän hönö :)  Kahdeksan päivää ja mä meen Helsinkiin.

puss och kram <3 Pia

- 9 days left -

In my head

Moikka,

tällä hetkellä mulla on tosi tyhjä olo. Eilen tai no 13.8. lähti ekassa lähdössä lähtevät, mukaan lukien ne kaksi muuta oululaista tyttöä, jotka AFS:n kautta Jenkkeihin olivat menossa. Mulla on tosi hassu olo. Tuntuu et munki ois pitäny olla siinä joukossa, jotka lähti eilen, mutta kaikkea ei voi saada.

Mä edelleenkin oon yksi niistä, jotka odottaa vielä sijoitustietoja. Oma lähtö kuitenkin lähenee päivä päivältä ja nyt on enää 24 päivää jäljellä lähtöön.

Tällä hetkellä mun päätä vaivaa se, että mun pitäs hankkia itelle läppäri ja kamera mukaan matkaan. Oon tosiaan tolla saralla aika tietämätön kaikesta, niin on tosi vaikee päättää mitä ostan.
Pienenä tai isona ilona sain tietää sen, että luultavasti niin sanottu talvi siellä alueella minne meen ni on lämpötilojen suhteen 10-15 asteen verran lämpimän puolella. Eli jos meillä täällä Oulussa kevät tulis ja ois ton verran lämmintä niin sehän ois toooosi lämmin! En siis taida pakata kovin paljoa lämpimiä vaatteita mukaani.

Tää yöllä kirjottaminen on tosi hassua. En oo ollenkaa varma siitä mitä sanon, koska on niin hiljasta ja tuntuu vaan siltä ettei aivot toimi. On vaan pakko purkaa ajatuksia.

Mun päivät on vähän tylsiä, mutta yritän vaan olla rennosti kerrankin kun saan lomailla. Ajan kuluksi oon yrittäny keksii kaiken näköstä touhuamista. :D
Esim.oon tässä yrittäny opetella käyttään järkkäriä. Oon siinä hommassa niin huono!

täytyyhän munki siis opetella kuvaamaan...

Mä oon alkanu oikeesti stressaan ja jännittään lähtöä ja sijotustietoja. Näin kuvia hotellihuoneesta jossa porukka vietti ekan yön USA:ssa. Jotenkin oon yhtä aikaa niin kateellinen niille ja tosi ilonen niiden puolesta. Toivon vaan hyvää ja mukavaa, kokemuksen täyteistä vuotta jokaiselle vaihtoon lähteneelle! :)

Oikeesti oisin itekki vaan niiin valmis jo lähteen matkaan!

Ainiin! Viime viikonloppuna vietettiin sitten Allin läksijäisiä. Alli oli leiponu kauheena kaikkee. Ilma tosin ei niinkään suosinu meitä. Lauantaina sato vettä ja ukkosti, kuulin kyllä että just semmosta ilmaa Alli oli toivonu.. :o

Mutta lauantai. Se jäi päiväksi jolloin sanoin heipat kahdelle aivan upealle nuorelle neidille, jotka pakkasivat laukkunsa ja lähtivät matkaan. IKÄVÄ, ensimmäistä kertaa tajusin sen että miten ikävä kaikkia sen vuoden aikana voi tulla. En tuu näkeen ketään tuttuja ennen ensi kesää kun tuun takas. Oli tosi vaikeeta sanoo heipat, laittaa ovi kiinni ja todeta että seuraavan kerran me tavataan vaihtovuoden jälkeen. Onneks meillä on jo hyvät suunnitelmat sille ajalle :)

Samalla kun mietin sitä että miten ikävöin kaikkia tärkeitä, ajattelin että oon vaan alle vuoden poissa, tuun takas ja elämä jatkuu. Ehkä se ei ole täysin samanlaista kuin mitä se on nyt ollut ennen vaihtoa, mutta kaikkihan muuttuu koko ajan. Tuun vaan varmasti oleen itsenäisempi ja kypsempi kaiken sen jälkeen mitä tuun kokemaan. Vuosi on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika elämästä. Muistakaa nauttia kaikesta!



                                                                     24 days left


<3 Pia

The new beginning

Hello,

täällä on 17-vuotias Pia Oulusta. Olen lähdössä vaihtoon USA:an tänä syksynä, tarkemmin sanottuna 8.9.
Perhetietoja mulla ei vielä ole, mutta tiedän sen verran että lento lähtee Helsinki-Vantaalta maanantaina 8.9. ja suuntaa luultavasti Lontoon kautta Houstoniin.

#TB Jenkki-ilta ja mä

Mun tarina on se, että jo pienenä olen halunnut lähteä Jenkkeihin vaihtoon. Kun meijän perheessä oli vuosina 2012-2013 vaihtari, niin silloin päätin, että munki pitää lähtä toteuttamaan mun unelmaa ja päästä vaihtoon.
Aluksi tietenkin keskustelin vanhempien kanssa asiasta ja sitten vuoden 2013 alussa pistin hakemuksen AFS:lle.

AFS:n valitsin siksi, että meidän vaihtari oli kans sen kautta meillä, ja se kuulosti muutenkin aivan älyttömän hyvältä järjestöltä. Halusin että mulla on vuoden aikana leirejä, enkä vaan ns. mene jenkkeihin ja ole siellä vuotta tapaamatta toisia vaihtareita, jotka asuvat lähelläni.
Niin sitten hakemuksen lähetettyä sain kutsun haastatteluun. Haastattelu oli tosi rento ja haastattelijat entisiä vaihtareita. Haastattelun jälkeen sain tiedon et mut hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi ja siitä alkoikin sitten paperien täyttö.

Kun paperit oli lähetetty kesällä 2013, ei voinut muuta kuin odottaa.

Seuraavana asiana tuli sitten tänä keväänä englannin kielen koe, info-tilaisuus, ja lisää paperien täyttöä.

Ensimmäistä kertaa tapasin toiset oululaiset jenkki-vaihtarit orientaatioleirillä toukokuussa. Samalla leirillä oli myös täällä viime vuonna olleita vaihtareita ja oli mukava saada tutustua niihinkin. Jotenkin kaikkien kanssa tuli helposti juttuun. Aivan huippua porukkaa! Ystävystyin varsinkin niitten Jenkkeihin lähtevien tyttöjen kanssa heti ja yhteyttä ollaan pidetty läpi kesän.
Leirillä meille kerrottiin kaikkea tärkeää pikkutietoa, sessioissa. Meitä valmistettiin tulevaan elämään, kaikkeen mihin ne vaan omalla kokemuksellansa osas. Saatiin vastauksia kysymyksiin ja ylipäänsä pidettiin hauskaa, istuttiin nuotiolla, pidettiin talentti, leikittiin, syötiin ja valvottiin pitkään! :)
Lopuksi hyvästeltiin uudet ulkomaiset tuttavuudet, jotka pian lähtivät takaisin kotimaihinsa ja sovittiin suomi-tyttöjen kanssa että nähtäisiin pian.

tässä ne blondit oululaiset jotka lähtee valloittaan amerikkaa

Ainiin! Ennen tätä leiriä, huhtikuun lopussa sain tietää mun sijoitusalueen. USA:ssa sijoitusalueita on viisi. Mä sain sijoitus alueen, joka sisältää nuo osavaltiot jotka tossa seuraavassa kuvassa on rajauksen sisällä. Eli Arkansas, Kansas, Louisiana, Oklahoma ja Texas.

mun sijoitusalue

Tässä on nyt sit kesä menny kohta ohi. Oon ite ollu töissä kohta 10 viikkoa, mutta perjantaina se alkaa: pitkään odotettu neljän viikon LOMA! Oon niin ilonen!

Tällä hetkellä toivon, että se sopiva perhe mikä passaa mullekkin ni löytyis pian. En malttas enää odottaa vaan haluisin päästä jo tutustuun niihin.
Tulevat neljä loma viikkoa on luultavasti täynnä kaikkea hössötystä, pakkaamista, kavereita, viime hetken hankintoja ja jännitystä. Tällä hetkellä oon alkanu stressaan paljon enemmän siitä lähdöstä, koska ekassa lähdössä lähtevät lähtee jo nyt ensi viikolla 13.8.(myös mun kaverit). Niiden viime hetken panikointi on saanu mutki panikoimaan, vaan minkä sillle voi! :D

Tosiaan, pitäisiköhän mun nyt siis kertoa että kuka mä oon.

                        Minä:

Mun uudet lasit, tykkään!

                               
eli mun nimi on siis Pia. Oon tällä hetkellä seitsemäntoista vuotias ja oon aina asunu Oulussa. Olen tällainen tavallinen blondi ja tykkään melkeinpä kaikesta!  Ja olen lähdössä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin 2014-2015. Olen musiikkiluokiolainen ja mun harrastuksiin kuuluu esim. liikunta, kaverit ja se musiikki.
Mun perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi, mummu, kaksi isoveljeä, pikkusisko ja koira.
Oon tällainen ylisosiaalinen, ja toisinaan vähän blondi. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja olla rento. 
Yleensä en oo mitenkään ujo, mutta onhan niitä hetkiä joina oon vaan hiljaa ja seuraan sivusta mitä tapahtuu. 
Oon lähössä vaihtoon, koska haluan oppia jotain uutta, kieltä ja kulttuuria. Tykkään matkustella ja nähdä maailmaa. Musta vaihtarina oleminen on erikoinen mahdollisuus nähdä kaikkea mitä muuten ei näkisi. 
Mulle kaikista tärkeintä on mun perhe, ystävät ja kaikki läheiset ylipäänsä. En vois kuvitella mun elämää ilman kaikkea sitä tukea mitä oon niiltä saanu. 

Tosiaan siis en oo ikinä blogannu, joten nyt täytyy vaan opetella. Ajattelin et tästä tulee hyvä muisto mulle, ja näin ne ketkä ei aina uskaltais kysyä mitä mulle kuuluu, saavat tietää millasta se mun elämä tuolla Amerikassa on :) bloggaamiseen mut sai mukaan mun rakkaat ystävät, jotka piti tätä tosi tärkeenä ja helppona tapana kertoo kaikesta. Nyt yks niistä viettää jo aikaansa Espanjassa ja mä oon se toinen joka jättää Oulun vähäks aikaa. (kerron myöhemmin vähän jotain pientä lisää mun kavereista)

En nyt tiiä mitä muuta mä voisin itestäni kertoo, mutta kyselkää toki! Vastaan mielelläni!

Ja jos haluat jatkossakin kuulla mun vaihosta niin liity ihmeessä lukijaksi!

tästä se jenkkielämä alkaa <3

- Pia