I'm on my way

Heippa taas

Istun tällä hetkellä autossa. 

Voisin vaikka aloittaa sillä, että miten nopeasti nämä viime päivät ovat vain liitäneet ohitse. Eevis tuli torstaina meille ja me tehtiin valmisteluita perjantain juhlia varten. Meillä oli siis perjantaina yhteiset läksiäisjuhlat jossa oli varmaan ainaki 15 tyttöä. Oli samalla kivaa, mutta haikeaa nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä viimestä kertaa ennen mun lähtöä. Meillä oli hauskaa! Me syötiin ja pidettiin hauskaa yhdessä. Oon löytäny mun elämään tosi monta ihanaa persoonaa. Oli tosi mukava tajuta miten moni oikeasti välittää, vaikkei paikalle päässykkään ihan kaikki kutsutuista. Elisa ja Veera jäi yötä meille ja heipan sanominen täksi ajaksi oli outoa. Nään nuita tyttöjä kuitenkin niin usein. 

Mulla oli myös muutamana päivänä mulle rakas pikkuinen koira hoidossa(unohtamatta Peppiä joka on rakas ja aina kotona). Se nukkui mun vieressä ja se on nii valloittavan suloinen! Ja kiinni mussa! Se kulkee mun perässä ja ei päästä mua sen silmistä🙊

Sitten lauantaina mulla kävi mummu ja pappa, veljet tyttöystävineen, kummityttö ja sen vanhemmat ja muutama muuki läheinen kylässä. Me juotiin kahvia ja sain vähän matkarahaa ja suklaata mukaani. Lauantaina iski ekaa kertaa semmoinen kauhu, apua, mä oikeesti lähden. 

No tässä sitä nyt ollaan, se kauhu jatkui tämän päivän puolelle ja tuli kyyneleitäkin kun sanoin heipat kaikille perheenjäsenille; isälle, pikkusiskolle, kahdelle isoveljelle, Jasmille, Terhille, Joelille ja Pepille. Peppi nyt perus käytöksellään ei varmaan tajunnu että mä lähden ja se halus vaan kisuta. Meijän perheen vauva❤️

Mua ei pelota, mutta tuntu vaan niin haikeelta ja oudolta jättää kaikki ne ihmiset keistä välittää ja keiden tiedän välittävän musta, melkeen kymmeneksi kuukaudeksi tänne, samalla kun mä lähden kokeilemaan mun siipiä - tälle matkalle. Koti, tuttu ja turvallinen ympäristö, se kaikki. Mutta tiiän sen, että se kaikki odottaa mua täällä kunhan mä tuun takaisin ja oon niin onnellinen, että saan tän mahdollisuuden ja pääsen näkemään ja kokemaan tän kaiken. 

Oon valmis! Onnellinen! 

Tällä hetkellä oon kuitenkin matkalla kohti Helsinkiä, tai no pikemminkin Espoota, jossa vietän vielä yhden yön ennenkuin sanon heipat äitille ja mummolle, ja mun parhaalle kaverille Shagulille ja sen perheelle, jotka on jo vähän aikaa sitten lähtenyt valloittaan tuota pääkaupunki seutua! Oon matkalla. Kaikki on hyvin, mä pärjään eikä mulla oo mitään hätään. 

Kaikki kuulemma menee hyvin siihen asti kun vain muistan että Amerikassa kaikki on isoa, mutta Teksasissa kuulemma vielä isompaa. Ja ainoa lause mitä mun täytyy muistaa osata sanoa on No thank you, toki erilaisilla äänenpainoilla ja vähän erimuodoissa, mutta kumminkin, pitää muistaa osata sanoa ei. 

Valmiina lähtöön

    ❤️ Pia 

- one day left -

Ps. Voi olla että en enää kirjoittele ennen uuteen kotiini saapumista, mutta kirjoitan lisää heti kun vain ehdin ja voin. 

Enkä aijo unohtaa ketään!! 😊

En saanu eilen tätä julkastua ja mun kuvat farewell juhlista on koneella! Laitan niitä tänne myöhemmin! Seuraavaan kertaan! 😊

     - today -