In my head

Moikka,

tällä hetkellä mulla on tosi tyhjä olo. Eilen tai no 13.8. lähti ekassa lähdössä lähtevät, mukaan lukien ne kaksi muuta oululaista tyttöä, jotka AFS:n kautta Jenkkeihin olivat menossa. Mulla on tosi hassu olo. Tuntuu et munki ois pitäny olla siinä joukossa, jotka lähti eilen, mutta kaikkea ei voi saada.

Mä edelleenkin oon yksi niistä, jotka odottaa vielä sijoitustietoja. Oma lähtö kuitenkin lähenee päivä päivältä ja nyt on enää 24 päivää jäljellä lähtöön.

Tällä hetkellä mun päätä vaivaa se, että mun pitäs hankkia itelle läppäri ja kamera mukaan matkaan. Oon tosiaan tolla saralla aika tietämätön kaikesta, niin on tosi vaikee päättää mitä ostan.
Pienenä tai isona ilona sain tietää sen, että luultavasti niin sanottu talvi siellä alueella minne meen ni on lämpötilojen suhteen 10-15 asteen verran lämpimän puolella. Eli jos meillä täällä Oulussa kevät tulis ja ois ton verran lämmintä niin sehän ois toooosi lämmin! En siis taida pakata kovin paljoa lämpimiä vaatteita mukaani.

Tää yöllä kirjottaminen on tosi hassua. En oo ollenkaa varma siitä mitä sanon, koska on niin hiljasta ja tuntuu vaan siltä ettei aivot toimi. On vaan pakko purkaa ajatuksia.

Mun päivät on vähän tylsiä, mutta yritän vaan olla rennosti kerrankin kun saan lomailla. Ajan kuluksi oon yrittäny keksii kaiken näköstä touhuamista. :D
Esim.oon tässä yrittäny opetella käyttään järkkäriä. Oon siinä hommassa niin huono!

täytyyhän munki siis opetella kuvaamaan...

Mä oon alkanu oikeesti stressaan ja jännittään lähtöä ja sijotustietoja. Näin kuvia hotellihuoneesta jossa porukka vietti ekan yön USA:ssa. Jotenkin oon yhtä aikaa niin kateellinen niille ja tosi ilonen niiden puolesta. Toivon vaan hyvää ja mukavaa, kokemuksen täyteistä vuotta jokaiselle vaihtoon lähteneelle! :)

Oikeesti oisin itekki vaan niiin valmis jo lähteen matkaan!

Ainiin! Viime viikonloppuna vietettiin sitten Allin läksijäisiä. Alli oli leiponu kauheena kaikkee. Ilma tosin ei niinkään suosinu meitä. Lauantaina sato vettä ja ukkosti, kuulin kyllä että just semmosta ilmaa Alli oli toivonu.. :o

Mutta lauantai. Se jäi päiväksi jolloin sanoin heipat kahdelle aivan upealle nuorelle neidille, jotka pakkasivat laukkunsa ja lähtivät matkaan. IKÄVÄ, ensimmäistä kertaa tajusin sen että miten ikävä kaikkia sen vuoden aikana voi tulla. En tuu näkeen ketään tuttuja ennen ensi kesää kun tuun takas. Oli tosi vaikeeta sanoo heipat, laittaa ovi kiinni ja todeta että seuraavan kerran me tavataan vaihtovuoden jälkeen. Onneks meillä on jo hyvät suunnitelmat sille ajalle :)

Samalla kun mietin sitä että miten ikävöin kaikkia tärkeitä, ajattelin että oon vaan alle vuoden poissa, tuun takas ja elämä jatkuu. Ehkä se ei ole täysin samanlaista kuin mitä se on nyt ollut ennen vaihtoa, mutta kaikkihan muuttuu koko ajan. Tuun vaan varmasti oleen itsenäisempi ja kypsempi kaiken sen jälkeen mitä tuun kokemaan. Vuosi on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika elämästä. Muistakaa nauttia kaikesta!



                                                                     24 days left


<3 Pia